Hitaasti mutta varmasti, niin painonhallinnan, kuin leikkauksenkin osalta. Ylävatsan ultrassa kävin jo ja tähystysaikakin on parin viikon päästä. Sairastuin mahatauti-kuumeeseen helatorstaina, ja se tekikin hyvää noin kuukauden paikoillaan sahanneelle painolle, kerralla rysähti muutama kilo alaspäin, kun kipeänä ei oikein mikään maita.(Tauti itsessään ei ollut niin kiva, kuumetta 3 päivää putkeen ym) Saas nähdä paljonko painoa palautuu, kun alan taas syödä tavallisesti. Luulen, että pitää kiinnittää huomiota suolaisiin (kerää turhaa nestettä) sekä välttää liiallista proteiininsaantia, josko niillä eväin taas paino alkaisi laskea tasaisemmin. Onneksi on kiloklubi.
Plakkarissa on nyt n. 25 pudotettua kiloa, ja täytyy tunnustaa, että kovasti odotan näkeväni muutosta peilikuvassani. Omat silmät tuntuu olevan valikoivat, ja muutosta on vaikea nähdä, vaikka vaatekoko on jo pienentynyt. Ei vielä radikaalisti kaikissa vaatteissa, mutta joissain menee jo 2 vaatekokoa pienempi kuin ennen. Vertaisryhmässä rohkaistuin jakamaan kollaasin, jossa on vierekkäin musta helmikuussa otetut kuvat ja eilen otettu kuva, siellä ainakin sanoivat muutoksen huomaavansa selvästi. Tänään kukkakaupassa käydessä tuntui myös siltä että eräs tuttu kääntyi toisenkin kerran katsomaan - no, voi olla että katsoi vain sairastamisesta kalpeaa naamaa :)
Sain vuosi sitten lääkityksen korkeaan verenpaineeseen, ja n. 15 kadonneen kilon myötä puolitin lääkkeen, kun alkoi ylösnousut niin huippaamaan... Nyt tuli aika uusia resepti, ja jo ennen kuin asiasta tk:een soittelin, mittailin paineita ja ne olikin sellaiset, että lääkäri kehoitti kokeilemaan eloa ilman lääkettä. Paineet on pysynyt hyvällä tasolla ilman lääkettäkin. Se on hyvä juttu!
Oon edelleen vähän laiskanpuoleisesti saanut tekstiä tänne blogiin, ehkä leikkauksen lähestyessä sanaiset arkut aukeavat...
