Kohti uutta vuotta

Joulu onnekkaasti ohi tänä vuonna. Ei se ollut maailman kamalin joulu, mutta silti aika pakkopullaa. Liikaa tulee tehtyä vain siksi, että niin "kuuluu" tehdä jouluna, eikä siksi että oikeasti haluaisi ja se tuntuisi hyvältä. Iso askel oli joulukorttien lähettämättä jättäminen. Hups, noin vain! Ja mä jäin henkiin! Jos ensi vuonna löytyy inspis kortit askarrella ja lähettää, niin sitten lähetän ne, mutta jos ei - siitäkin selviää hengissä :)

Joulun syömiset pikkumasun kanssa onnistui ihan hyvin. Jouluruoka on äärettömän tönkköä ja raskasta, sen kyllä huomasi. Pieni annos riitti, ja maistui ihan hyvältä. Paino otti pienen spurtin alaspäinkin ja jäi taas siihen jumittelemaan. Mietin pitkin vuotta, että jos viikolla 52 tänä vuonna saan sanoa laihtuneeni 52kg, niin voin olla tyytyväinen. No - voin olla :) Keskimäärin jokaisena vuoden viikkona on massastani kadonnut kilo. Ei huono! Ja toivon saman tahdin jatkuvan ainakin juhannukseen!

Väsymys meinaa olla seurana, onneksi kohta 3kk tarkastuksen kohdalla tulee laajat labrat, joissa selviää hempan lisäksi b-vitamiinien taso. Lisäksi olen huomannut niinä harvoina kertoina, kun olen käynyt kävelemässä, että jalat alkaa loppulenkistä olla kuin keitettyä makaroonia... Arvelen että johtuu siitä, että en syö tarpeeksi hyviä hiilareita ennen lenkkiä. Pitääkin alkaa testata auttaisiko "hiilaritankkaus" ennen lenkkiä jaksamaan paremmin. Alkaa pieni liikuntakärpänen pureskella, saas nähdä saisinko vihdoin aikaiseksi mennä allejani lepattelemaan uimahalliin.... Pitäisi, mutta....

Kaikenkaikkiaan kaikki hyvin täällä, ja vielä pari päivää löysäilyä edessä ennen töihinpaluuta. Ihan hyvä näin :)

-50kg

paukahti eilen aamuvaakalla rikki. Projekti alkoi tän vuoden tammikuun puolivälissä. Aika voittajaolo, vaikka matkaa vielä useamman kymmenen kilon verran edessä onkin. Nyt ollaan yli puolenvälin kuitenkin ensimmäiseen tavoitteeseen matkalla. Normaalipainosta en uskalla edes haaveilla, mutta karvan verran yli puolenvälin matkalla sinnekin jos oikein räknää :)

Vaatekaapissa henkarit kolisee tyhjinä vastakkain. Aina kun kaapin avaan, lentää muutama asuste lattialla asuvaan ikean kassiin odottamaan jatkokäsittelyä. Kuluneet roskiin, paremmat myyntiin nettikirpulle... En aio niillä rahastaa, mut jos aina jonkun euron niistä sais - vaihtoehtona roskis tai Uffin laatikko... Vaan aikaa se nettikirpulla myyminenkin ottaa. Nyt ainakin oon ollut ihan puhki iltaisin eikä hommat tahdo vaatteiden kanssa oikein edetä.

Joulu oli sellainen kaukana tulevassa häämöttävä kammotus, mutta niinhän tuo on vain lähemmäksi tullut päivä päivältä. Jouluangstinikin on taipunut, oon tehnyt itse pipari- ja torttutaikinat ja lasten kanssa piparitalon. Eilen oltiin ukon kanssa lähikaupungissa jouluostoksilla, eikä mua edes ahdistanut koko päivänä :) Ehkä viime joulu Lanzarotella jouluaaton uinteineen auttoi vähän mun angstiin, nyt tuntuu ihan kivaltakin ajatukselta joulun laittaminen kotona. Se hyvä lämmin hellä meinaa hiipiä sisuskaluihin?