Vertaisia, ISO ja viimeisiä aterioita

Siinäpä pähkinänkuoressa tämän viikon tapahtumat :) Rohkaistuin siis alueelliseen vertaistapaamiseen yhtenä iltana. Oli vähän jännää tavata naamakirjakuvista tuttuja ihmisiä ihan livenä. Siellä meitä oli sulassa sovussa, lihavia ja entisiä lihavia, matkan joka mutkasta taisi olla joku. Jotenkin konkretisiotui asia, kun tapasi oikeasti näitä saman tien kulkijoita. Uudestaankin aion tapaamiseen osallistua.

ISO taas on Pekka Hiltusen kirja, jonka ahmaisin kirjallisuusahmimishäiriöisenä yhdessä illassa. Rehellinen romaani lihavan naisen elämästä. Lihavakin voi olla terve. Miksi terveen lihavan täytyisi laihduttaa, jos itselleen kelpaa eikä ylipainosta ole haittaa kuin ympärillä oleville ihmisille? Monta ajatusta kirja herätti. Ei se paljon puhuttu rasismi kyllä kaukana ole siitä, miten lihavia kohdellaan nyky-yhteiskunnassa. Lihavuus on uusi spitaali, vaikka läski ei tartu. Itselle tuli tietysti vähän hassu olo, että miltäs tää oma hoitopolku nyt tämän romaanin jälkeen tuntuu... en tiedä. Tiedän että haluan elämässäni sen tietynlaisen normaliuden kokemuksen. Olen aina ollut joukon paksuin, en tiedä millaista on olla toisenlainen. Pelottaa se, miten tämä matka vaikuttaa pääkoppaan, perheeseen ja parisuhteeseen, mutta nyt on vain uskallettava.

Kaksi kokonaista päivää jäljellä normaalikokoisia normaaliaterioita. Maanantaina surahtaa sauvasekoitin ja sheikkeri, alkaa viimeinen ene-dietti ja käyn ravitsemusterpan vaakassa ja saamassa tsemppaukset jaksolle. Jännä nähdä mitä rt sanoo, olen mä nyt kuitenkin pudottanut vissiin 15kg siitä, kun viimeksi hänet tapasin :) Mutta tämä viikonloppu menee nyt sit vielä normiruualla. Olen vältellyt turhia hiilareita ja syönyt aika kasvispainotteisesti, sama meininki jatkuu vkonlopunkin. Jääkaapin ovesta tosin söin jo jäljellejääneet 4 päärynä-mantelisuklaalevyn palaa kiusaamasta diettiläistä. Tsemppiä tarvitaan, vaan eiköhän sitä löydykin, kun onhan tätä osuutta rojektista jo ehtinyt vähän odottaakin.

Vaan nyt venetsialaisviikonlopun viettoon mökkimaisemiin!

Kikkeliskokkelis, mitäs läksit, nii...

        Niin tän takia läksin. Kuva joulukuussa 2012.



Leikkauspäivä ilmoitettiin!

Tänään kesken työpäivän soi puhelin, ja leikkaavan sairaalan ravitsemusterapeutti soitti. Hän soitteli minulle jo pari viikkoa sitten painoa kyselläkseen, ja nyt soitti leikkausaikaa kertoakseen! Eli isosta painosta huolimatta selviän 4 vkon ene-jaksolla ja se pitäisi parin viikon päästä alkaa, leikkauspäivä lokakuun ekalla viikolla!

Siis että.... JEE! Onhan tätä odotettu. Prosessi kohdallani on kuitenkin potkaistu käyntiin jo keväällä -12. Paljon on tapahtunut senkin jälkeen, eikä pienin asia ole ne pudotetut 30kg. Tosin se lienee vain kolmannes siitä, mitä toivon saavani pois... Kunpa olisin ennustaja, ja tietäisin jo nyt, paljonko painan vuoden päästä... 30kg vähemmän? 40kg vähemmän, vaiko peräti 50kg vähemmän? Olisipa se hurjaa... Mutta kilo kerrallaan ja alaspäin!

Ja juu, parin viikon päästä tämäkin blogi on taas nimensä mukainen, pussikeittopäikky. Innosta touhukkaana otin jo inventaariokatsauksen jauhovarastooni, huomatakseni osan menneen vanhaksi... No, uusia kehiin. Muutamia EasyDietin pusseja tilasin, ovat maukkaampia ja jotenkin suolaisempiakin, lounaaksi töihin sopivia ja Nutrilettia muuhun nälkään. Kana- ja kasviskeitot on musta jopa ihan hyvän makuisia. Paremmin mulle melkein uppoaa suolaiset keitot kuin makeat pirtelöt. Niistä otin nyt jäljelläolevien muutaman suklaapussin kavereiksi Nutriletin vanilijaa ja Naturdietin metsämansikkaa. Ans kattoa kuin ämmän käy. Ene-jakson pudotustavoite olis sitten 6-8kg, muuten maksa ei pienene tarpeeksi ja leikkaus lykkääntyy. Kääk. Onnistun mä, onnistunhan?