Syöminen ja juominen sujuu ihmeen hyvin. Keskiviikkona tulee kaksi viikkoa leikkauksesta. En varmastikaan määrällisesti syö tarpeeksi enkä saa tarpeeksi kaloreita, mutta pääasia että pystyn syömään. Annoskoko on varmaan 1dl-1,5dl kerrallaan. Kuin todisteena siitä söin juuri viiliä 150g eli kokonaisen pikkupurkin. Mitä vetelämpi tai sosemaisempi ruoka, sitä helpommin sitä saan syötyä tuon puolisentoista desiä kerralla. Sen jälkeen on täysi olo, muttei mikään ähky kuitenkaan.
Juominenkin sujuu ihan hyvin, voin juoda helposti vettä (aluksi vesi vain pyöri suussa, mutta onneksi se helpotti parin päivän päästä siitä), mutta koska janoa ei oikein ole, ei sitä vain tule juotua tarpeeksi. Mulla kulkee koko ajan vieressä puolen litran vesipullo, ja tavoitteenani on ollut se pari kertaa päivässä tyhjentää, sit siihen päälle kahvit, maidot ja piimät. Vähästä juomisesta kun kärsii koko kroppa, ei vain päänsäryn muodossa vaan myös ummetuksena. Siitäkin jo yksi tuskallinen taistelu takana...
Liikkumista olen aloitellut kävelylenkeillä, jos sitten ensi viikon loppupuolella pääsisi vaikka uimaankin jo. Kävellä jaksan ihan hyvin jo suht pitkiäkin matkoja, kunhan vauhti pysyy kohtuullisena. Tulevaisuuden lenkeille mukaan lähtee kävelysauvat, ja haaveilen viime viikolla Elixirissä esitellyistä pumppusauvoista, jotka tuovat käsille lisätehoa kävelylenkeille ja niitä tituleerattiin "allintappajiksi". Sopii mulle siis paremmin kun hyvin, allinlöllöt lepattaa kuin siivet, ja varmaan vielä pahemmiksi vain käyvät painon laskiessa.
-42kg on saanut aikaan sen, että ihmiset oikeasti alkavat huomata muutoksen minussa. Ihan lyhyellä aikaa useampi ihminen on tullut sanomaan, että olen pienentynyt paljon ja useampi on myös sanonut, että minussa on joku hehku tai säteily, jollaista eivät ole aikoihin minussa nähneet. Tuntuuhan se mukavalta kuulla tuollaista <3 Kannustaa eteenpäin! Matkaahan tässä vielä on, mutta eteenpäin on suunta, edelleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti