Kun ei kuulu oikein mitään! Paino on jumitellut ja hidastellen pudonnut vain pari vaivaista kiloa nyt tämän vuoden aikana, sentään -55kg täyttyi juuri tänä aamuna, ja jumi nytkähti vihdoinkin vähän alaspäin. Edelleen käyn sinnikkäästi vaakalla ainakin aamuisin, silläpä se turhautuminen meinaakin iskeä... Ihan normaaliahan se on, että syistä erinäisistä aamupainoissa voi olla isojakin heittoja. No, pääasia että suunta yleisesti ottaen on tiukasti alaspäin. Niinhän se pitääkin.
Aloitin lihaskuntoharjoittelun fysioterapeutin kanssa. Oli tosi iloinen yllätys, että saankin 5+1 kertaa tavata fyssarin ihan tässä kotikunnassa liittyen tähän leikkausprosessiin. Fysioterapeutti, kenellä käyn, on oikein mukava ja osaa hyvin neuvoa ja ohjata. Syviä vatsalihaksia on etsitty, ja jalkakyykyn ihanuus ja kamaluus koettu. Kotiläksyjä oon yrittänyt tehdä myös tunnollisesti. Seuraavalla, kolmannella ohjauskerralla on sitten treffit paikallisella punttisalilla ja saan ohjausta siellä. Kivaa! Vaikka en ole mitään jumppaihminen, olen ihan motivoitunut tähän fysioterapiaan kyllä ja tekemään niitä liikkeitä.
Taannoin käydessäni terkkarilla B12-piikillä, kyselin häneltä olisiko mahdollista saada kopiota kouluaikaisista painotiedoistani. Sainkin ne sitten seuraavalla viikolla. Minulla itselläni ei nimittäin ollut mitään hajua milloin mun paino esim. on noussut yli sadan kilon. Nyt sain papereista haarukoitua sen kipurajan 13-14 ikävuoden väliin. Aika hurjaa, jos oikein alkaa ajattelemaan. Suurin papereista löytynyt paino oli lukion kakkosella sinne merkitty 112kg. Eli painan nyt sen verran kun varmaan lukion aloittaessani. Huisia. Tiedä miten tässä vielä taantuu, kun paino putoaa lukemiin, jossa olen viimeksi ollut teini-iässä... :)
Mutta eteenpäin on elävän mieli, ja satasen alitus hohtaa kirkkaana mielessä, toivon pääsiäiseen mennessä sen etapin saavuttavani. Tai mieluummin tietysti vähän ennen, lähdetään perheen kanssa lomamatkalle, ja siihen mennessä toivon saavani painon alle satasen. Odotan jo innolla ekaa kertaa lentokoneessa tälläisellä painolla, sillä isommalla massalla se kun on ollut... no, kyllähän te tiedätte. Sen lisäpalan pyytäminen on aina yhtä noloa, ja se myös, ettei se pöytä mahdu kunnolla alas vaan pitää syödä hankalasta naapurin pöydältä. Silläpä aina olen maksanut ylimääräisiä kymppejä, että saan itse valita istumapaikat, että olen voinut sijoittaa nuorimman lapsista viereeni, että tullut aavistuksen verran lisää tilaa itselle, ja on voinut lainata pöytää :) Nyt voi olla jo vähän eri boogie, jännityksellä odotan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti