Mitä tapahtui tälle raskassarjalaiselle, joka leikkauspöydän kautta lähti haeskelemaan normaalimpaa kokoa? Kahteen vuoteen en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa yhtään mitään. Kertonee pääkopan jumituksesta, mutta myös painon jumituksesta. En vaan ole saanut sitäkään pois, niin kuin olisi kuulunut. Pussikeitot ovat kyllä taakse jäänyttä elämää minun kohdallani, mutta en ala blogia sittenkään uudelleen nimeämään.
Kuluneet pari vuotta ovat olleet oikeasti yhtä jumitusta. En ikinä olisi uskonut ennen leikkausprosessiin lähtemistä, millaiseen prässiin joudun. Pääparalla on ollut täysi työ pysyä mukana, ja siinähän kävi vähän sitten niin, että koska palikat eivät riittäneet asioiden käsittelyyn, alkoi mieliala sahata pohjamudissa. Kävin juttelemassa vuoden verran minäkuvasta psykologilla, ja ehkä se vähän auttoi, ehkä enemmänkin olisi saanut auttaa. Haasteellista on ollut ja voin kyllä ihan rehellisesti sanoa, ettei minulla KOSKAAN ole ollut itsetunto näin alhaalla kuin se nyt on. Olen laihtunut siitä, mitä isommillani olin, mutten vieläkään ole sopiva!
En ole sopiva itselleni. Syytän ja syyllistän itseäni epäonnistumisesta. Nyt kun olen saanut 6-7kg takaisin, on oma pää sitä mieltä, että ollaan takaisin lähtöruudussa vaikka vaaka edelleen näyttää yli 50kg vähemmän kuin ennen. Ei riitä, ei näemmä minulle. En tiedä mikä muuttuisi jos pääsisin alle sen oman "haamurajani", tuskin mikään. Yritän tolkuttaa itselleni, että kyllä voin olla hyvä jo tälläisenä- pää vain ei usko... En uskalla kovinkaan tuulettaa itseäni läheisille, en halua kuormittaa ketään sen enempää, kun kyllä tässä ajassa jokaisella on taakkaa kannettavana. Puoliso ei ymmärrä. Olen vissiin ihan hyvä, end of the story, hittojako sitä jatkuvasti jauhamaan.
Kävin eilen taas ravitsemusterapeutilla, hoitosuhde ei ole onneksi missään vaiheessa katkennut ja siitä olen onnellinen. Nyt hän tsemppaa minua, että pääsin niistä kertyneistä kiloista takaisin siihen lukemaan, missä pitkään oltiin, ja tiedä vaikka sen allekin, jos saan tsempin päälle ja syömiset järkeistettyä. Kunpa tämän jaksaisin nyt ottaa asiakseni, ja saisin aikaseksi vähän aktivoitua liikkumaankin.
En ole saanut itsestäni ulos mitään kirjallista (paitsi paksun nivaskan koulutöitä, kaksi opiskeluvuotta täyttyy pian), ja uskon että siinä on yksi syy siihen, että olen mennyt niin syvälukkoon jollain tavalla. En jaksa tätä nyt pikaisesti kirjoittamaani oikolukea tai miettiä sen tarkemmin tai syvällisemmin, tämän tekstin funktio on vain tehdä minut uudelleen jollain lailla näkyväksi! Kirjoittaa pahaa pois, purkaa ajatusvyyhtiä edes jostain kulmasta, edes vähän. Kirjoittaminen on minulle aina ollut itseni purkamiskeino, yritän ottaa sen uudelleen käyttöön. Uskon, että kirjoittaminen voisi auttaa minua.
Että täällä sitä kompuroidaan, ja toivottavasti tästä lähtee kaikinpuolin uusi alku, tälle blogillekin :)
Täällä on sua kaipailtukin, kiva että kirjoittelit! Aiheet ovat tuttuja, niin tuttuja. Mä oon räpiköinyt noiden tuntemusten kanssa myös, muutamia blogitekstejä on mullakin aiheesta itsensä hyväksyminen jne. Nyt taas on vähän parempi kausi menossa, yritän kovasti positiivisella silmällä itseäni katsoa ja pukeutua nätisti jne. Varmasti tulee taas se päivä, jolloin tunnen epäonnistuneeni, kun en ole leikkauksellakaan laihtunut normaalipainoiseksi ja edelleen näytän siltä ja tältä. Mutta, sanoisin että kirjoittamista ei kannata lopettaa!!! Vaikka puisi samoja asioita uudestaa ja uudestaan, se kyllä kannattaa. Joten ilolla uutta alkua blogillesi toivotan ja odotan. :) Ja mielelläni tälle omalle taipaleellekin kanssakulkijaa toivon, kaikki leikatut tuntuu lopettaneen bloginsa hyvin lyhyeen. Kyllähän minäkin Facen ryhmissä olen yms., mutta jotenkin en koe että niissä pystyy niin syvällisesti kuitenkaan pohtimaan asioitaan ja avautumaan, kuin blogissaan, enemmän anonyyminäkin jotenkin. Kiva kun palasit blogin pariin, ja tsemppiä kovasti jatkoon! :)
VastaaPoistaHilma Hoo - <3 Kiva kuulla, että kaivattukin :)Facen ryhmissä ei jaksa jakaa itsestään mitään kovin henkilökohtaista sittenkään, täällä on helpompi huudella "salanimen" takaa :) Kävin lukemassa sun blogia, ja huomasinkin, että samanlaisia aatoksia sullakin ollut! Hienosti oot kyllä saanut painoa pois!
Poista