On se tämä prosessi siitä jännä, että jumitus on ihan päivän sana. Milloin jumittaa vatsa, paino ja milloin aivot. Yhtä jumia!
Eilen oltiin miehen työpaikan pikkujouluissa, jotka tänä vuonna olivat kaupungissa musiikkiteatterissa illallisineen. Tarjolla oli bataattikeittoa tuoreen patongin kanssa, mulle pääruuaksi lohta lisukkeineen ja jälkiruuaksi vielä suklaakakku kahvin kera. Jännitin "julkista" syömistä etukäteen hirveästi, sitäkin, että saanko vaihdettua kaikille muille tilatun häränfilee-annoksen kalaan, vaikka etukäteen se olikin jo sovittu. Kaikki onnistui kuitenkin hienosti ja ruoka oli syntisen hyvää. Sitkeässä elää itsensäkidutus-dieetti-ajattelu; jos syö hyvää ja hyvin, ei voi laihtua. Nyt todella nautin hyvästä ruuasta pikkumasun rajoissa, mutta todellakin söin vatsani sopivan täyteen ja maistelin kaikkea tarjolla ollutta. Osan ujutin miehen lautasellekin :) Alkoholia olisi ollut myös tarjolla kuohuvasta jälkiruoka-aveceihin, mutta ne skippasin sujuvasti. En uskalla alkaa kokeilemaan julkisella paikalla viinin sopivuutta! Eikä vielä ole sen aika, ei mun tee yhtään mielikään, joten siinä mielessä haittaa asiasta ei tullut kuin pöytäseuralle, joille sepitin jotain lääkekuurista... Leikkauksen jälkeenhän pienikin määrä alkoholia voi kolahtaa päähän kuin metrinen halko, ja aiheuttaa kovan (mutta nopean) humalatilan. Show oli upea ja puitteet teatterissa ihastuttivat vielä näin toisellakin käyntikerralla.
Aamulla oli olo hieman väsynyt valvomisesta, ja onhan se sosiaalisessa tilanteessa vieraiden ihmisten kanssa oleminen vähän uuvuttavaa sekin. Olen edelleen jotenkin hyvin epävarma itsestäni enkä oikein tiedä mitenpäin olisin. Aamulla oli myös tosi turvonnut olo, ja olinkin ihan varma, että paino on plussalla eilisen mahdottoman syömisen jälkeen, vetäsin vielä kreikkalaista jugurttia puoliltaöin kotiutuessamme... vaan ei, paino oli eilisaamusta 600g alempana. Milloin tän oikeasti tajuaa, että leikkauksen jälkeen laihtuu tehokkaimmin sillä, että SYÖ...ei tarvitse syödä herkkuja eikä napostella, mutta pikkumasun rajoitusten puitteissa voi syödä ja ruuasta SAA nauttia. Taitaa mennä tovi, ennenkuin aivot osaa muuttaa entiset pinttymät uudenlaisiksi.
Mutta hyvä näin, nyt lauantain puuhiin. Hyvää viikonloppua kaikille, jotka mun blogiin eksyy. Saa kommentoidakin, jos siltä tuntuu!
Mäkin jännitin syksyllä syömistä, kun meillä oli työporukan tyhy-kolmenruokalajin illallinen. Mutta se sujuikin yllättävän hyvin. Ja osa tiesikin miksi en voi mättää kaikkia pahoja sienikeittoja tai muita. Mutta niille jotka ei tienny ni meni selitys nirsoudestani läpi, kun se pitääki paikkansa :D
VastaaPoistaOmassa porukassa ulkona syöminen on paljon kivempaa entä jossain isossa seurueessa, lähipiirille ei tarvi selitellä!
Mukavaa viikonloppua! :)