Miten mainiona suojamuurina onkaan nuo ylikilot toimineet kaikki nämä vuodet! Nyt, kun ympäriltä on kadonnut jo kohtalaisen reilusti tavaraa, on alkanut tulla vähän suojaton olo. Olenko vasta nyt valmis kohtaamaan maailman ilman iskuja pehmentävää läskiä ympärilläni? Vai olenko vieläkään valmis?
Se, että olen ollut lihava, on varmasti ollut eräänlainen suunnan näyttäjä sille, miten muut ihmiset ovat minua kohdelleet, mutta nyt olen alkanut ymmärtää, että se on ollut myös suunnan näyttäjä minulle itselleni: olen ehkä tiedostamattakin käyttäytynyt niin, kuin lihavan ihmisen kuuluu. Olen ollut mukavan leppoisa ja välillä ehkä jopa yliystävällinen. Ihan kuin kompensoisin lihavuuttani olemalla muuten mahdottoman mukava... Siis ihan sairas ajattelumalli!
Ei sillä, matkani kohti normaalimpaa painoa on vasta hätinä puolivälissä, ettei tässä sen puoleen vielä ole kiire. Mutta miten voisin valmistaa itseäni kohtaamaan maailman - ja itseni- ilman suojamuureja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti