Kroppa v*ttuilee mulle! Eikun ne on ne menkat, jotka turvotuksellaan teki tepposet maanantain aamuvaakalla. Kyllä se siitä vielä laskee. Siihen -8kg:n saavuttamiseen uskon kyllä. Ja jos nyt oikein räknätään, se ei enää ole kuin ½ kg vajaa. Hyvä, että naistenvaivoista pääsen ennen leikkuria eroon, mutta jotenkin olisin halunnut fanfaarien saattelemana kirjata paremman viikkopudotuksen. Vaan aina ei voi voittaa.
Viikon päästä ihmettelen elämää pikkumasuisena. Kääk. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei jännitä ja taitaa vähän pelottaakin. Mutta en aio jättää leikkiä kesken. En halua jänistää ja löytää itseäni muutaman vuoden päästä etsimässä taas kaikkein suurimpia vaatekokoja kissojen ja koirien kanssa. En. ENENENENENENEN! Tämä tie katsotaan nyt loppuun asti. Toivon, että voin liittyä kohta niiden joukkoon, jotka sanovat tämän olleen elämänsä paras päätös.
En vaan tiedä osaanko kysyä, mitä pitäisi osata kysyä. Tunnen aina lääkäri/rt/sh käynneillä itseni ihan hölmöksi, kun mulla ei ole kysyttävää. Menen vain onnellisen tietämättömänä hölmönä prosesissa eteenpäin ja mulle käy kaikki :) No ei sentään nyt ihan niinkään, olenhan hankkinut paljon tietoa asiasta ja nähtävästi se oma tiedonhankita on vastannut niihin heränneisiin kysymyksiini jo.
Peilistä katsoo takaisin vähän vakava nainen, joka varovasti alkaa tajuta oikeasti pienentyneensä jo jonkin verran. Hitaasti mutta varmasti pää tulee kropan perässä :) Ostin viime viikolla farkut Citymarketista, aika huimaa! Vaikka ne oli pluskokoa, eivät olleet suurimmat kaupassa. Pikku jee sille! Ilman kylmetessä kaivoin esiin alesta muinoin hankkimani kuoritakin, joka oli jotenkin vähän nafti minulle. Ajattelin, että kyllä se nyt varmaan jo on sopiva. Oli joo - liiankin sopiva eli iso. Ihan käsittämätöntä ja uutta tälläinen. Minun kaapeissani vaatteet ovat aina kutistuneet, eikä toisinpäin :) Vaan ihan hyvä näin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti