Toisen päivän iltana alkoi päätä särkeä ja eilisen päivän kärvistelin mahdottomassa nälässä, hyvä etten nuollut soppakuppia puhtaaksi syömisen jälkeen ...Mutta nyt tuntuisi, että se kamaluus on tältäerää ohi ja ei ole koko ajan kamala nälkä. Kroppa laskeutuu ketoosiin, luulen ma. Suussa on ihme maku, purkkaa kuluu. Ja sitä vettä. Ja vessassa saa ravata. Huomaa, että energiat on vähissä, mutta onneksi ei ihan vetämätön olo kuitenkaan, töissä ainakin on ihan hyvin sujunut ja kaikki on jaksanut tehdä, mitä täytyykin. Huonosti meniskin, jos toisin olisi :)
Kiitän itseäni rautaisesta itsekurista tällä erää, oikein ihmettelen miten kivutonta eilisestä kitupäivästä huolimatta tämä toistaiseksi on ollut. Olen kuitenkin joutunut laittamaan ruokaa ja tänään jopa leivoin töissä sämpylöitä aamupuurojämistä... Tuoksuivat ne hyvältä, mutta tiedän, etten edes maista. Kai tähän on niin kauan valmistautunut, että pää on mukana juonessa. Voihan se olla että parin päivän päästä olen valmis tekemään kamalia ja mieliteot riivaa, mutta varmaan tässä saa olla kuitenkin jokaisesta voitetusta päivästä kiitollinen. Paino kolmessa päivässä on pudonnut kolmisen kiloa, ihan hyvä viikkopudotus jo sekin, mutta tietysti mieli toivoo mahdottomia :) Pitää muistaa se kokonaistavoite tälle kuurille; 6-8kg miinusta, kaikki mitä menee sen yli on ihan jo extraa!
Että hyvin menee, mutta menköön :) Palataan astialle viimeistään sitten, kun ei enää mene niin hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti