Kuten arvata saattaa, massiivisesti obeesin pukeutuminen on aina ollut asia erikseen... Asuin lapsuuteni maalla, jossa vaatekauppoja ei juuri ollut, joten paksun lapsen vaatettaminen oli kohtuullisen hankalaa. Muistan onnenhetket muutamista vaatteista, joista löytyi koko. Punamusta samettimekko ja farkkutakki, oi niitä onnen hetkiä :) Kun tunsi olevansa niinkuin muutkin... Muistan äidin joskus tuskailleen sopivien vaatteiden, varsinkin talviulkovaatteiden kanssa. Tuttu ompelija ompeli mittojen mukaan haalarihousuja ja joihinkin ostettuihin vaatteisiin teki korjauksia myös. Eka rintsikoidenosto on tuskaisessa muistossa edelleen. Olihan ne vähän nolot, kun ympärystä piti jatkaa jatkopalalla, jonka äiti ompeli kiinni...
Aloin yläasteikäisenä itse ostaa vaatteeni - liikuinhan maailmallakin ihan toiseen tahtiin kuin vanhempani. Kaupungista oli helpompaa löytää vaatteita. Ekalla kesätyötienestilläni ostin nahkatakin, se oli kanssa yksi unelmien täyttymys, vaikka hihat pitkät olikin. Postimyynti kävi tutuksi myös aika varhaisessa vaiheessa, ja vaatepaketteja tuli sitten ainakin Anttilasta ja pitkäaikaisesta suosikkikaupastani Miss Mary of Swedenistä, vallankin sieltä koin itse saavani "näköisiäni" vaatteita. Lukiokesänä tehty Kanadanmatka oli myös avartava; kun siellä olikin paljon pluskokoisia vaatteita kaupoissa. Siellä oli jopa paljon minuakin isompia ihmisiä, sekin tuntui jännältä, kun yleensä olin tottunut olemaan aina se suurin.
Viimeisen 10 vuoden garderobistani on kiittäminen lähes yksinomaan Ellosta, sen Pluskoot ovat pelastaneet minut monesta pulasta. Jopa kauppojen plus-mallistojen vaatteet ovat olleet lähes järjestään minulle liian pieniä, nyt alan vihdoin taas olla sellaisissa mitoissa, että mahdun jo niidenkin isoimpiin kokoihin. Viime talven talvitakkini oli kokoa 60/62. Nyt housukoko on 54/56, paidoissa tykkään pitää vielä reilumpia kokoja, mutta kaapistani löysin välikausitakin kokoa 50, joka meni heittämällä päälle :) Kovin moni ihminen tuskin ymmärtää, kuinka joku voi olla onnellinen mahtuessaan noin järjettömän suuriin vaatteisiin, mutta minun maailmassani ei ole ollut nelosella alkavia kokonumeroita yli kahteenkymmeneen vuoteen.
Niitä kohti.
Tiedän jo nyt, että vaatekaappini tulee vielä räjähtämään liitoksistaan, kunhan matkani tästä vielä etenee....ja enää se ei johdu siitä, että vaatteeni olisivat järjettömän suuren kokoisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti